Ilmiöpohjaisuus ja erilainen arviointi oppimisessa

Stadin e-kampuksessa kehitetään vahvasti ilmiöpohjaista opetusta ja opiskelua sekä kokonaisvaltaista arviointia. Ilmiöpohjaisuudessa lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt – eivät niinkään yksittäisen oppiaineiden asiat. Opiskeltavia ilmiöitä voivat olla esimerkiksi ihminen, kulttuuri ja taide tai vaikkapa yhteinen planeettamme. Näihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen ja tarkastellen ilmiöitä kokonaisina ja aidoissa konteksteissa. Opettajan kannalta ilmiöpohjaisuus luo entistä paremmat edellytykset pedagogisesti mielekkäiden menetelmien, kuten tutkivan oppimisen, ongelmakeskeisen oppimisen, projektioppimisen ja portfoliomenetelmän systemaattiselle käytölle.

Kokonaisvaltainen arviointi tukee entistä paremmin ilmiöiden kautta tapahtuvaa syvällistä oppimista. Arviointi on parhaimmillaan jatkuvaa, ja sen kohteena on usein pelkän lopputuloksen tai muodollisen osaamisen lisäksi arviointia esimerkiksi aktiivisuudesta, kehittymisestä ja itseohjautuvuudesta. Vertais- ja itsearviointi on luonnollinen osa arviointipakkia.

Keskiaikaista menoa Etu-Töölössä

Ilmiöopiskelua kokeiltiin Etu-Töölön lukiossa ensimmäistä kertaa laajassa mittakaavassa, kun kevään viimeinen opetusjakso toteutettiin ilmiöpohjaisesti. Ilmiöitä tutkittiin oppiainerajat ylittäen, ja jakson aikana opiskelijat tekivät muun muassa erilaisia projekteja, vierailuja ja verkkolehtiä. Sosiaalista mediaa ja teknologiaa käytettiin hyödyksi läpi jakson.

Yksi ilmiöjakson projekteista oli keskiaika. Projekti sitoi monia aineita yhteen, muun muassa musiikkia, ilmaisutaidetta, äidinkieltä ja kirjallisuutta, uskontoa, filosofiaa, historiaa ja kuvataidetta. Opiskelijat toteuttivat myös keskiaikaisen markkinatapahtuman, jossa esiteltiin jakson aikana tehtyjä projektitöitä ja erilaisia tuotoksia. Keskiaikateema huipentui juuri ennen kesälomille lähtöä esitettyyn, osittain itse sävellettyyn Robin Hood -musikaaliin.

 

Erkki Koskimäki loisti Robin Hoodina. Kuva: Siiri Räisänen

Kuinka arvioida, kun koeviikkoa ei ole?

Ilmiöjakso toteutettiin luontevasti ilman kokeita ja koeviikkoa. Arviointi tapahtui jakson aikana, ja opettajien lisäksi myös opiskelijat arvioivat toisiaan. Apulaisrehtori Saila Linkopuu kertoo, että koeviikottomuudesta on tullut paljon positiivista palautetta.

- Joidenkin mielestä on hyvä, että arviointi ei painotu vain yhteen päivään. He kokevat, että on reilumpaa, kun arviointiin saa vaikuttaa pitkin jaksoa erilaisilla näytöillä. Kurssityöt ovat voineet olla myös tavallista monipuolisempia kuin normaalisti, kuten projekteja, lehtiä, suullisia töitä, blogeja, esitelmiä, parikokeita, välikokeita, ryhmäkokeita, vertaisarviointeja, opponointeja ja portfolioita. Arvostelun monipuolistuminen toi joillekin motivaation tavoitella parempaa kurssiarvosanaa. Näin koepäivän suoritus ei painotu kurssiarvosanassa, eikä yhden työn epäonnistumisella, vaikkapa huonon päivän vuoksi, ole niin suurta painoarvoa kurssin arvosanassa.

Kun koeviikkoa ei ole, opiskelua joutuu suunnittelemaan hieman eri tavalla. Osalle se oli haastavaa.

- Kurssien töitä on osattava aikatauluttaa ja lukumäärällisesti näyttöjä sekä kurssitöitä on pitkin jaksoa enemmän, koska yksi laajempi kurssikoe on hajautettu useampiin pienempiin näyttöihin ja tehtäviin. Töitä opiskelun eteen on joutunut tekemään koko jakson ajan, ei vain koeviikolla, Linkopuu kertoo.

- Tämä on joidenkin mielestä tuntunut raskaalta ja stressaavalta, ja he ovat kaivanneet koeviikkoa takaisin. Tämä onkin asia, joka on selkeästi meillä kehittämisen kohteena ensi lukuvuonna.

Kokonaisuudessaan ilmiöjakso oli hyvä kokemus.

- Olemme tyytyväisiä, että lähdimme kokeilemaan ilmiöpohjaisuutta, Linkopuu vahvistaa.

Lukio-opetuksen kehittäminen tärkeää opiskelijoiden ja yhteiskunnankin vuoksi

- Vaikka jakson suunnittelu alkoi jo vuotta aikaisemmin, on pohjalla monien vuosien havainnot ja pohdinnat nykyisestä lukioelämästä ja sen kehittämisestä, Linkopuu kertoo.

- Viime aikoina on samoista asioista ollut paljon julkisuudessakin keskustelua. Työmme on kuitenkin loppujen lopuksi käytännöllistä, ja asioita on pakko lähteä toteuttamaan käytännössä, jotta työtä ja lukiota voi kehittää.

Ilmiöpohjainen oppiminen voi auttaa opiskelijoita pärjäämään entistä paremmin senkin jälkeen, kun lukioiden ovet ovat sulkeutuneet takana.

- Olemme saaneet arvokasta käytännön kokemusta jaksosta, ja sen pohjalta jatkamme kehitystyötä edelleen. Lukioelämä ei voi olla yksinäinen saareke keskellä yhteiskuntaa ja sen kehittymistä, Linkopuu muistuttaa. 

- Tarkoituksenamme ja päämääränämme on kuitenkin antaa opiskelijoille hyvän yleissivistyksen, valkolakin ja jatko-opintokelpoisuuden lisäksi tulevaisuuden ja työelämän taitoja, jotta meidän kaikista opiskelijoista tulee pärjääviä, taitavia ja innovatiivisia yhteiskunnan jäseniä.